ErkkiSeppänen The more you discover, the harder you are to find.

Kadonneen ääripään metsästys III - Hevosenkenkä.

  • Kadonneen ääripään metsästys III - Hevosenkenkä.

Yhä saa lehdistä lukea ilmeisen vilpittömästi ja vakavissaan kirjoitettuja kolumneja ja pohdintoja, joissa eri tavoin ihmetellään mikä on turvapaikkakriisiin liittyvän keskustelun toinen ääripää tai joissa kielletään sellaisen olemassaolo kokonaan. Ikään kuin kysymys olisi vain ihmisoikeuksien puolesta puhujien ja hirviömäisten rasistien areenasta. Tämä on edelleen absurdia.

Otetaan alkuun pari vapaasti suomennettua lainausta

”Idea on jotain, joka on sinulla; ideologia taas omistaa sinut.” - Morris Berman

”Ideologiat ovat henkisiä vankiloita, jotka tuottavat sokeutta.” -Fernando Araya

Ensinnäkin, mikäli näissä mietelauseissa on perää, ei ole sinänsä mikään ihme, että edelleen penätään samoja asioita, jotka olivat mielestäni päivänselviä jo viime kesänä kun asiaan kiinnitin huomiota. Tämä siitä huolimatta, että käsiteltäviä epäkohtia ja ongelmatapauksia on tullut esiin täysin "kunnioitettavissa" julkaisuissakin, kuten edellisen blogini loppupuolella luettelin. Toisaalta herää kysymys ovatko kirjoittajat seuranneet esimerkiksi viime syksyistä somekeskustelua kovinkaan tarkasti, sillä näytteitä toisesta ääripäästä ei todellakaan ole vaikea löytää. Erityisesti jos on koskaan itse yrittänyt kyseenalaistaa, kritisoida tai pelkästään esittää konkreettisia kysymyksiä tp-kriisin ongelmakohdista.

Yllä linkittämissäni kolumneissa Yrjö Rautio ja Terhi Nevalainen kysyvät ”äärisuvaitsevaisten” perään. En pidä termeistä suvaitsevainen tai vielä vähemmän suvakki, koska ne konkretisoivat keskustelua liikaa henkilöihin ja kyse on kuitenkin ideoista ja tarkemmin ottaen ideologiasta. Siksi käytin itse sanaa suvaitsevismi. On erotettava ideologia ihmisistä, koska meidän on jo korkea aika alkaa puhumaan asioista ja ongelmista niille kuuluvalla tasolla - menemättä henkilöön. On sanomattakin selvää, että tämä koskee molempia ääripäitä.

Sain rakentavaa kritiikkiä aiemmista teksteistäni liittyen siihen, että ”eikö suvaitsevismista puhuminen ole itsessään vastakkainasettelua lisäävää?” Sinänsä kyllä, mutta aivan kuten rasismin ongelmaa on turha kieltää jotta sitä voidaan käsitellä, on kolikon kääntöpuolikin nimettävä ja kannustettava ihmisiä välttämään molempia ääripäitä. Tämä siksi, että ääripäitä - ja näin ollen myös rasismia, jonka vastustamisesta suuri enemmistö on samaa mieltä - ruokkii myös se toinen ääripää. Jos järkevät ja koulutetut ihmiset eivät kykene toisiaan leimaamatta keskustelemaan ongelmista, joku vähemmän järkevä taho keskustelee niistä varmasti. Ja tulenpalavalla kiihkolla.

Sitä toista ääripäätä pidetään kyllä esillä koko ajan - kenenkään ei tarvinne miettiä minkälaisia esimerkkejä sieltä löytyy. Mutta toisen ääripään olemassaolo on edelleen joillekin epäselvää.

Lyhyt vastaus heille siis on, että toinen ääripää on se osa ihmisistä, joka ei suostu/pysty/kykene/halua keskustella turvapaikkakriisistä ihan tavallisena joskin monimutkaisena yhteiskunnallisena teemana pohtien, argumentoiden ja perustellen näkemyksiään järkevästi. Tämänkin ääripään olemassaolo nousee korostetusti esiin sosiaalisessa mediassa.

Pidempi vastaus sisältää käytännön esimerkkejä:

1) he, jotka ideologiassaan väittävät kirkkain silmin, että kaikki maahanmuuttopoliittisten kysymysten kritisoiminen on silkkaa rasismia, perustelematta mitenkään väitettään, kaikki esiinnostetut epäkohdat ja kysymykset sivuutetaan mielellään muihin aiheisiin;

2) he, jotka pitävät kaikkia perussuomalaisia natseina tai jopa ei-ihmisinä, joille "joutaisi menemään luoti yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos", tämä ryhmä sisältänee myös eri mieltä olevien mielenosoittajien häiritsijät ja pahoinpitelijät - miltä kuulostaa?;

3) he, jotka jatkuvasti leimaavat ja (toimittajaystäväni sanavalintaa käyttääkseni) ”ghettouttavat” kaikki maahanmuuttopolitiikasta eri mieltä olevat siihen diskurssin toiseen ääripäähän, yhdessä rasistien, natsien, fasistien tai rikollisten kanssa - tämä pelko vie varmasti monilta kiinnostuksen koko keskusteluun, aivan samalla tavalla kuin ns. suvaitsevaisia puheenvuoroja pitävien uhkailut;

4) he, jotka uhkaavat poistaa tai poistavat ystäviään ja kavereitaan elämästään sen takia, että nämä eivät ole samaa mieltä yhteiskunnallisista kysymyksistä, eli harjoittavat käytännössä poliittisen mielipiteen vuoksi tapahtuvaa syrjintää (josta muistavat kuitenkin syyttää siihen syyllistyvää toista ääripäätä, totta kai);

5) lopuksi he, jotka päivästä toiseen hämmentävät soppaa kaivaen mitä karmaisevimpia rasistisia esimerkkejä Internetin syövereistä meidän pöyristeltäväksemme, mikä ei ratkaise mitään ja entisestään pitää yllä illuusiota, etteikö mitään järkevää keskusteltavaa tai legitiimejä kritiikin aiheita muka olisi. Minkä ihmeen takia?

Tämä ei johda mihinkään rakentavaan. 

Toivottavasti media ja korkeamman profiilin blogistit jatkavat tiellä, jossa keskustelu otetaan haltuun näiltä ääripäiltä, keskittyen asioihin ja niiden ratkaisemiseen tässä ja nyt. Merkkejä julkisen keskustelun normalisoitumisesta on jo ilmassa - ei siis pilata sitä. Myös somessa, esimerkiksi hiljattain syntyneessä "Asiallista keskustelua maahanmuutosta"-ryhmässä on ollut ajoittain hyviä keskusteluja jossa erimieliset ovat saaneet aikaan järkevää ajatuksenvaihtoa ja sillanrakennusta. Mitään hyvää ei seuraa siitä, että ihmisiä kategorisoidaan ennakkoluulojen perusteella ilman asiallista debattia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat