Rasismi, suvaitsevismi, idiotismi.

Minä olen pettynyt suomalaisen median ja sosiaalisen median keskustelukulttuuriin. Tosin ei tämä ole ensimmäinen pettymiseni debatteihin Britanniasta palattuani. Suomalaiset ovat pitkälti koulutettua väkeä, ahkeria ja hyviä ihmisiä, mutta väitellä he eivät oikein osaa. On olemassa toki sanonta: ”Asiat väittelevät, eivät ihmiset.” Mutta tämä on pikemminkin poikkeus, kuin sääntö.

Poikkeukset ovat sen verran poikkeuksellisia, että tekisi mieli listata ne tähän ihan nimeltä, mutta nämä asialliset ja rakentavat keskustelut esim. aiempien blogikirjoitusteni kommenteissa ovat kyllä kaikkien löydettävissä, nimien kanssa.

Maahanmuuttokeskustelu on vellonut ja vellonut, eikä oikeastaan mihinkään ole edetty. Paitsi tietysti rasisti-, natsi-, suvakki-, vihervassari- ja loiseläjäsyytöksiin. Ei siis mitään uutta taivaan alla. Niin, no tietysti MTV:n ja HS:n käynnistämä nettisensuuri on hieman uusi tuulahdus, muttei minun silmissäni toivottava. Tässä myös erään nimettömän suomalaisen blogistin näkemys, jonka sävyä en täysin allekirjoita, mutta sinänsä siinä on ihan legitiimejä pointteja

Sensuuri ja keskustelun jankkaus on sinänsä omituista, ottaen huomioon että tilanne itsessään, puhtaiden numeroiden valossa on hieman uudenlainen. Eikä tarvitse uskoa kohuotsikoita, vaan katsoa Maahanmuuttoviraston omia tilastoja turvapaikanhakijoista tai Eurostatin koko maanosan kattavia tilastoja.

Jostain kumman syystä pelkästään tämän toteaminen riittää kuitenkin syytöksiin, kuten olen kokenut. 

Jopa älykkäät ja analyyttisen koulutuksen saaneet ihmiset sortuvat tähän hämmästyttävän banaaliin diskurssiin. Kuten esim. professori Panu Raatikainen, jota tutkijana arvostan, blogissaan kirjoitti: ”On selvää, että yksi ääripää on avoimen rasistinen muukalaisvihan lietsonta ja sen synnyttämä pakolaisten rasistinen solvaaminen ja heidän päälleen sylkeminen, jopa mukilointi ja puukottaminen. Mutta mikä on se oletettu toinen ääripää?” Ikään kuin sitä ei olisi. Mutta on. Se on lanseeramani termi ”suvaitsevismi”, joka on aivan yhtä aito ja typerä ilmiö kuin rasismikin. Kenties vielä hölmömpi siinä valossa, että siihen syyllistyvät usein koulutetut ja fiksut ihmiset, joilta edellytän enemmän. Tämän ”toisen blokin” olemassaolosta huomautti blogissaan myös Aleksi Sahala.

Suvaitsevismi ja rasismi ovat molemmat nuanssin ja argumentoinnin puutostauteja, ideologioita. Mikäli lanseeramani termi ”suvaitsevisti” ärsyttää, niin koen sen itse konnotaatioiltaan suopeammaksi kuin juntahtava ”suvakki”. Entinen radikaali, nykyinen liberaali muslimi Maajid Nawaz käyttää näistä ihmisistä termiä ”käänteisrasisti” (engl. reverse racist). Perusteluja lämpimästi suosittelen etsimään hänen omista teksteistään. He tekevät suurta hallaa juuri puolustamilleen maahanmuuttajille ja turvapaikanhakijoille.

Miksi sitten olen kokenut aiheelliseksi edes kommentoida maahanmuuttokeskustelua? Kahdesta syystä: 1) tilanteessa on ihan oikeita yhteiskunnallisia kysymyksiä, joista pitäisi voida keskustella. Kuten yllä mainitsin, tilanne on uusi ja ajankohtainen jo pelkkien numeroiden ja kustannusten valossa; ja siihen liittyy kansalaisilla legitiimejä huolenaiheita, jotka eivät ole kokonaan tuulesta temmattuja (esim. radikalismi); ja nykyisen leikkauspolitiikan suhinassa siihen kytkeytyy ihan yleisiä talouspoliittisia ristiriitoja. 

Jo pelkästään näiden valossa voisi olettaa olevan normaalia esittää kriittisiä huomioita ja tiedustella kansallisten SEKÄ ylikansallisten poliittisten päättäjiemme päämääriä. Nämä ovat toistaiseksi melko marginaalisia kysymyksiä Suomen mittakaavassa, mutta ihan oikeita kysymyksiä.

Toinen syy: 2) tilanne haiskahtaa vahvasti masinoidulta vastakkainasettelulta, jolla viedään meidän kansalaisten huomio pois olennaisesta, eli Suomen ja Euroalueen talousongelmista, monien kansainvälisten taloustieteilijöiden tuomitsemasta austerity-politiikasta ja leikkauksista. Minun näkökulmastani tämä masinointi starttasi naurettavasta ”Immosgatesta” ja jatkuu nyt turvapaikanhakijoilla ja vastaanottokeskuksilla. Eikä loppua näy. Leikkauksillekaan.

En tiedä mitä Immonen halusi saavuttaa kömpelöllä englannillaan, joka ilmeisesti oli kirjoitettu yön pikkutunneilla, mutta ainakin hän saavutti multikulturalismin kriitikoiden demonisoinnin suvaitseviston keskuudessa niin, ettei siitäkään voinut enää keskustella. Linkkaan tähän aiheesta professori Timo Vihavaisen blogin, sekä Kenan Malikin melko tyhjentävän kirjoituksen heille, joita kiihkoton keskustelukulttuuri viehättää.

Olen sosiaalisessa mediassa peräänkuuluttanut maahanmuuttokriittisiltä keskustelijoilta tiukan asiallista kielenkäyttöä ja rauhallisuutta. Toivon, että ihmisiin suhtaudutaan yksilöinä, eikä ”mustana, pelottavana massana”. Protestoikaa ja osoittakaa mieltänne päättäjille, enemmän ja lujasti, mutta älkää pitäkö maahantulijoita teidän vihollisinanne. Paavo Arhinmäki kirjoitti blogissaan pakolaisten hädästä, mutta hän ei sanallakaan maininnut niitä tahoja, joiden ulkopolitiikka on johtanut tähän hätään. 

Olen myös koettanut esittää sille ”toiselle blokille”, että ottaisitte myös suomalaisten, kenties vähemmän koulutettujen, taloudessaan ja työtilanteessaan jo ahtaalle ajettujen ihmisten huolenaiheet tosissaan. Kyllä, verkossa jaetaan paljon täyttä sontaa, mutta pelkästään ruotsalaislehtien päivittäinen seuraaminen paljastaa, ettei meidänkään mediamme ole valmis keskustelemaan asiasta sen vaatimalla vakavuudella. 

Nyt kun kriittistä ja analyyttistä journalismia kipeimmin kaivataan, tarjotaan sensuuria. Se tie on historiassa nähty. 

Suomen kansa ja turvapaikanhakijat ansaitsevat parempaa.

ErkkiSeppnen
Sitoutumaton Tampere

Olen 37-vuotias tamperelainen kouluttaja, yrittäjä ja muusikko. Työskentelen Pirkanmaan alueella kielikouluttajana yrityksissä, opetan englantia sekä venäjää. Bändihommissa olen laulaja/tekstittäjä, yhtyeissä Dreamtale ja KYPCK sekä teen akustisia keikkoja. Vuositasolla konsertteja on 50-70 välillä, Suomessa ja ulkomailla.
Koulutukseltani olen yleisen kielitieteen maisteri, pro graduni kirjoitin kielen evoluutiosta. Sen lisäksi suoritin ensimmäisen yliopistotutkintoni Oxfordin yliopistossa pääaineena venäjän kieli ja kirjallisuus, missä luin myös bulgarian kieltä. Tällä hetkellä opiskelen kasvatustieteitä Tampereen avoimessa yliopistossa ja olen myös suorittanut jonkin verran vapaaehtoisia kursseja taloustieteen ja talouspalvelujen alalta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu