ErkkiSeppänen The more you discover, the harder you are to find.

Vaalit, tulokset, raha, perhe ja ystävät

  • Vaalit, tulokset, raha, perhe ja ystävät
  • Vaalit, tulokset, raha, perhe ja ystävät
  • Vaalit, tulokset, raha, perhe ja ystävät

Ensimmäiset eduskuntavaalini ehdokkaana ovat ohi. Toisaalta olo on hyvin helpottunut, että raskas urakka on nyt takana. Toisaalta tietysti mielessä on myös pettymys siitä, ettei yksikään eduskunnan ulkopuolinen puolue päässyt läpi, taaskaan. Vaikka moni kaduilla puhui muutoksen kaipuusta sekä kyllästymisestä nykymenoon, silti 30% ihmisistä jätti äänestämättä. Ja vaikka Itsenäisyyspuolue ja Piraatit olivat vaalien suurimmat voittajat (IPUn kannatus nousi 423%, absoluuttisesti mitattuna 10 479 ääntä, Piraateilla kannatus nousi n. 60%, absoluuttisesti mitattuna myös reilut 10 000 ääntä), ei ilman läpimenoa saa yhtään mediahuomiota. Ei vaikka absoluuttisella äänimäärällä mitattuna IPU oli neljänneksi suurin vaalivoittaja Suomessa.

Syitä on pohdittu tämänkin sivuston blogeissa jo, joten heitän tähän vain muutamia omia huomioitani vaalikampanjoinnista ylipäänsä. Mihinkään paneeleihinhan ei eduskunnan ulkopuolisia paljoa kutsuttu, eikä otettu kun pyydettiin ottamaan. Eli peli tehtiin hyvin selväksi alun alkaen. Sen lisäksi näkyvyyttä mediassa oli erittäin vaikea saada (omasta ehdokkuudestani oli kaksi pientä juttua musiikkiaiheisissa nettilehdissä, sekä yksi 100 sanan haastattelu paikallislehdessä). Enemmänkin asiaa olisi voinut kertoa. Tämän sivun blogissani käsittelin joitakin teemoja, joita sitten twiittailin ja jaoin Facebookissa enemmällä tai vähemmällä menestyksellä. Positiivisin tulos tästä oli Kokoomuksen ehdokkaan, Aleksi Kopposen, kanssa käyty puolen tunnin podcast, jossa keskustelimme Venäjästä ja NATO:sta. Siitä Aleksille kiitokset - keskustelu oli hyvä.

Vaikka kampanjoinnin aikana tutustuin moniin hienoihin tyyppeihin eduskuntapuolueista - kuten Aleksi, Inna Rokosa (SDP), Anna Kontula (VAS) ja Sami Savio (PS) - oli selvää että meitä erotti yksi asia: raha. Kyllähän minä sen olen aina tiennyt, että rahalla saa vaaleissa, myös Suomessa, mutta jokaisen olisi hyvä joskus kokea se myös omakohtaisesti, miten paljon rahalla oikein jyllätään. 

Tässä esimerkkejä, joihin tiedot otin vaalirahoitusvalvonta.fi -sivustolta sekä virallisista äänestystuloksista, eli vaalibudjetti suhteessa äänimäärään:

Erkki Seppänen (IPU) - 250€ / 352 ääntä = hinnaksi 0,71€/ääni

Inna Rokosa (SDP) 6 400€ / 370 ääntä = hinnaksi 17,30€/ääni

Jouni Markkanen (KOK) - 24 750€ / 2 586 ääntä = hinnaksi 9,57€/ääni

Olli-Poika Parviainen (VIHR) 23 000€ / 4 435 ääntä = hinnaksi 5,19€/ääni

Mitä nämä tulokset kertovat? No tietysti yksinkertaisesti sen, että käytettävissä olevat rahamäärät näkyvyyden ostamiseksi ovat hieman epäsuhtaiset, riippuen siitä mitä puoluetta edustaa. Lähtökohdat ovat siis hyvin erilaiset, eivätkä kaikki ole samalla viivalla. Myös ääntenkalastelun kustannustehokkuudessa on eroja. Olli-Poika Parviaisen läpimeno vaati hieman yli 5€:n satsauksen per ääni, kun taas omat äänestäjäni lähtivät mukaan yhden 50snt:n ja yhden 20snt:n kolikon panostuksella. Kunpa tällaisella tehostamisella olisi samanlainen arvostus kuin yritysmaailmassa… Myös vertailun vuoksi suunnilleen samoihin äänilukemiin päässyt ensikertalainen, Inna Rokosa, hyötyi 25-kertaisesti isommasta budjetista kampanjansa tueksi, mutta ääniä hän sai vain 1,05-kertaisesti minuun verrattuna. Raha ei siis kuitenkaan ratkaise ihan kaikkea. Toki kun budjetit ynnää vanhojen puolueiden kaikkien ehdokkaiden kesken, niin onhan se selvää kuka siellä televisio-, katu- ja some-mainoksissa näkyy eniten.

Mutta en valita. Enkä tullut valituksi. Oma tulokseni oli silti hyvä, koska olin varautunut rock-keikoilta tuttuun kuvioon "Facebook-ilmoittautumiset-jaettuna-kahdella-on-todellisuus". Nyt sain selkeästi enemmän reaalitulosta, kuin mitä virtuaalimaailmassa, mikä osoittaa että jonkin verran toivoa on. Katsotaan miten tästä eteenpäin jatketaan. Kokemus oli joka tapauksessa mielenkiintoinen! Tapasin hienoja ihmisiä, kävin hyviä keskusteluja ja sain rohkaisevaa palautetta. Siitä kiitos. Kaikista suurin kiitos kuuluu perheelleni ja lähimmille ystävilleni, jotka pyyteettömästi tukivat minua kampanjani aikana. En voi kiittää teitä tarpeeksi ja on hienoa, että piditte edustamiani asioita tärkeinä. En olisi kyllä muuta teiltä odottanutkaan. Kiitos. Vielä kerran. Täältä tätä nimittäin tulee...

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Matias Härkönen

Rahalla on toki merkitystä, mutta kyllä ne lopulta on ajatukset jotka lasketaan. Vaikka IPU olisi laittanut vaaleihin 10 miljoonaa, tulos olisi varmasti ollut samaa luokkaa.

Käyttäjän ErkkiSeppnen kuva
Erkki Seppänen

Kiitos palautteestanne! Spekuloitte toki, mutta en pysty vastaamaan hypoteettiseen argumenttiinne kuin toisella hypoteettisella argumentilla. Se ei useinkaan johda mihinkään. Mutta spekuloisin siitä kokemuksesta, että kun suurin osa ihmisistä ei edes tiedä (tai ennen vaalimökillemme tuloaan tiennyt) niistä meidän asioistamme, niin väitän että 10 miljoonalla eurolla ostetulla näkyvyydellä olisimme saaneet sen ensimmäisen edustajanpaikan. Tämä koskee esim. TTIP:tä, Euron ongelmia, 90-luvun laman sotkuja ja rahareformia. Niistä olemme voineet tiedottaa vain omilla blogeillamme ja sivuillamme, minkä seurauksena monet ihmiset ovat kuulleet asioistamme ensimmäistä kertaa vain sattumalta ja päättivät äänestää. Yli 400% nousu kolmessa kuukaudessa ei kuitenkaan ole sattumaa.

Toimituksen poiminnat